Sinut minun kanssa - eikun häh?

Tätä asiaa olen pohtinut monta kertaa, melkein joka kerta eri tilanteessa. Kuitenkin aika ihmeellistä, että tämä asia on ratkaiseva tekijä niin moneen eri asiaan. Usein se on toiminut lohdutuksena tai kannustavana puheena ystäville, mutta vielä useammin se on seurannut omia ajatuksiani paikasta toiseen muistuttaen minua asian tärkeydestä. Toivon, että seuraava lause herättää lukijoissa ajatuksia ja rohkeutta joka kerta kun asiat menevätkin suunniteltua huonommin: "Jotta voit olla sinut muiden kanssa, sinun täytyy olla sinut itsesi kanssa."
Tuo lause on ehkä yksi järkevimmistä mitä olen koskaan kuullut. Ja taitaa olla ainoa järkevä lause, jonka itse olen omaksunut ja ymmärtänyt mieleni jokaisella solulla. Miten voit esimerkiksi rakastaa ketään toista, jos et kykene rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet? Sinä olet sinä, tässä elämässä, ja sinulla on vain yksi elämä. Elämään mahtuu monia vuosia, mutta se on liian lyhyt ollaksesi joku toinen.

Mykkäkoulussa

Tänään istuin koulun penkillä pitkän tovin. Itse asiassa - istun edelleen. Tämän koulun käyminen ei vaadi paljoakaan aivokapasiteettiä, mutta henkisen vahvuuden olisi parempi olla älykkyysosamäärää korkeampi. Tässä koulussa ei menesty älykkyydellä. Oikeastaan, olisi parempi, jos tässä koulussa ei menestyisi ollenkaan. Oikeastaan, kaikista parasta olisi, jos tämän koulun jättäisi käymättä kokonaan. Se ei vie askeltakaan edemmäs - ei myöskään taaemmas. Itse asiassa juuri siitähän koko hommassa on kyse. Paikoillaan junnaamisesta.